Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

~Tapahtumat tarinassa~

Tarinat

Tänne tulevat hahmosi tai klaanisi tarinat. Sinun ei ole pakko kirjoitella jatkuvasti, mutta olisi hyvä jos kirjoittaisit enemmän kuin kerran vuodessa! Tarinoinnilla ei ole mitään rajaa, joten saat kirjoittaa vaikka kymmenen tarinaa samana päivänä, jos siltä tuntuu. Ilmoitathan jos lopetat roolimisen, klaanilistoissa turhaan nököttävät hahmot vievät tilaa!

Kirjoita klaanistasi/toisen ropettajan klaanista reviirin kuvauksen mukaisesti. Kirjoita myös muiden hahmoista yrittäen noudattaa niiden luonteen kuvausta ja ulkonäköä mahdollisimman hyvin. Et saa haavoittaa vakavasti tai tappaa toisen hahmoa ilman roolijan lupaa. Saat tarinoista kp:ta kiinnostavuuden, oikein kirjoituksen ja pituuden mukaan. Jos roolit klaanilla, voit valita yhden seuraavista vaihtoehdoista:

 1. Kirjoitan jokaisen klaanilaisen näkökulmista vuorotellen tarinassani. Merkitsen // kauttaviivojen väliin jos vaihdan näkökulmaa kesken tarinan.

2. Kirjoitan sivunäkökulmasta, jossa ei merkitä kuka ajattelee, vaan kirjoitetaan mitä hahmot tekevät ja puhuvat.

3. Valitsen klaanistani yhden hahmon, jonka näkökulmasta roolin.

Voit myös ehdottaa ylläpitäjälle uutta kirjoitustyyliä, mutta jos klaanissasi on muita liittyjiä, niin älä rooli niillä missään näkökulmassa.

Kun kirjoitat tarinan, laita "Nimi"-kohtaan kissasi nimi ja pilkun jälkeen sen klaani. Esim.

Usvajoki, Mehiläisklaani

Mukavaa tarinointia!

 

 

 

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Myyräpentu, Sumuklaani

01.03.2018 23:09
Sumuklaanin leirin ympärillä oleva suolammikko oli jäätynyt. Myyräpentu tuijotti, miten Rottapentu hiipi kyyryssä lumikokkaretta päin. Kun kolli oli tarpeeksi lähellä, hän loikkasi sen päälle. Kokkare alkoi liukua jäällä, mutta Rottapentu piti siitä kynsillään tiukasti kiinni. Vähitellen se hidasti vauhtiaan, kunnes pysähtyi kokonaan. Pentu irrotti kyntensä lumipaakusta, ja loikkasi alas jäälle. Rottapentu käveli ylväästi kaula kohotettuna Myyräpennun, Päästäispennun ja Hiiripennun luokse.
"Yrittäkäähän samaa", hän sanoi ivallinen katse silmissään.
"Näytti aika helpolta", Hiiripentu sanoi hiljaa. Päästäispentu ei sanonut mitään.
"Vai niin", Rottapentu murahti ivallisesti. "Näytä sitten minulle, että se oikeasti on helppoa", hän sanoi ja röyhisti rintaansa.
Hiiripentu mittaili katseellaan lumipaakkua. Hetkenpäästä pentu tassutti pehmein ja kevyin askelin jäälle. Hän pysähtyi lumikokkareen viereen. Myyräpentu oli kyyristynyt siskonsa viereen jännittyneenä. Päästäispentu ja Rottapentu olivat painautuneet Myyräpentua vasten hänen molemmille puolilleen. Pennut olivat muodostaneet puolikaaren siskonsa ympärille, ja tuijottivat pentua painostavasti.
*No, hyppää jo!* Myyräpentu oli vähällä jo sanoa ajatuksensa ääneen.
Silloin pentutarhasta pöllähti ulos harmaavalkoinen karvamytty, joka liukasteli jäällä heitä kohti.
"Mitä te leikitte?" Loistepentu kysyi.
"Emme me leiki mitään", Rottapentu murahti. "Harjoittelemme tulevaisuutta varten, ja nyt on Hiiripennun vuoro yllättää saalis."
"Kuulostaa kiinnostavalta. Voinko minä liittyä seuraan?" Loistepentu kysyi.
Rottapentu nyökkäsi tylsästi ja kääntyi Hiiripennun puoleen. Loistepentu painautui Päästäispentua vasten.
Hiiripentu jännitti lihaksensa, ja Myyräpentu vaistosi hänen jännittyneen tärinänsä. Silloin naaras loikkasi ilmaan kynnet ojossa, ja-
TUMPS! Hiiripentu oli loikannut lumikokkaretta päin, ja lyönyt siihen päänsä. Sitten pentu alkoi ulista ja valittaa pidellen tassujaan päätään vasten.
"Mitä täällä tapahtuu?!" Kultasiipi loikki jäällä pentujen luo, ja alkoi nuolla Hiiripentua tarmokkaasti.
"Leikkinne ovat aivan liian vaarallisia! Nyt palaatte pentutarhaan, ja heti!" emo huusi, tarttui Hiiripentua niskanahasta, ja lähti viemään pentuja pentutarhaan.

"Älä ole niin ankara heille. He ovat vasta pentuja", Vuokkohäntä sanoi huolestuneena.
"Emo! Olet pitänyt meitä täällä koko päivän, siitä asti kun Hiiripentu satutti itsensä!" Rottapentu valitti.
Myyräpentu pyöritteli kohmeista kiveä tassujensa alla.
"Niin! Emo, päästä meidät ulos täältä!" Päästäispentu vinkui.
Myyräpentu vain murisi hiljaa ja vieritti kiven sivuun. Emo oli tukkinut pentutarhan suuaukon ja mulkoili pentujaan. Silmistä paistoi huolestunut katse. Hiiripentu oli painautunut pentutarhan seinää vasten, ja nukkui kevyttä unta.
"On varmasti raskasta kun on neljä pentua ja tuossa iässä, mutta-" Vuokkohäntä aloitti, mutta Kultasiipi puhui hänen päälleen vakaalla äänellä: "Pennut satuttavat itsensä pahasti tuollaisissa leikeissä, ja minusta on parasta, että he oppivat hillitsemään energian käyttöään ja jättämään metsästykset sun muut leikit oppilasaikaan. Sinä voit kasvattaa oman pentusi miten haluat, mutta älä sekaannu tähän. Pennut ovat tämän päivän täällä ja se ei muutu."
Vuokkohäntä huokaisi, mutta nyökkäsi sitten kevyesti, myöntymisen merkiksi.

Myyräpentu nukkui emonsa turkkia vasten painautuneena. Hän uneksi saalistavansa hiiriä. Suuria, rotan kokoisia hiiriä.
"Herää!" joku tuuppi häntä suurella kyljellään. Myyräpentu yritti kääntää kylkeään ja jatkaa uniaan, mutta tuuppiminen vain jatkui. Vihdoin hän luovutti, ja antoi unen valua pois. Myyräpentu murahti ja raotti toista silmäänsä.
"Tule!" Rottapentu sihahti. Myyräpentu kömpi laiskasti jaloilleen. Hän seurasi katseellaan, miten Rottapentu herätti yksi toisensa jälkeen koko pentueen, mutta jätti Loistepennun ja kuningattaret nukkumaan.
"Katsokaa", Rottapentu murahti.
"Mitä?" Myyräpentu kysyi puoliunessa.
"Parantajat lähtevät vasta nyt!" Rottapentu sihahti.
"Mitä siitä?" Päästäispentu kysyi.
"Tulkaa nyt, niin lupaan, että koette jotain hienoa!"
Myyräpentu ei jaksanut ajatella, joten hän seurasi veljeään, ja muut tekivät samoin, vaikkakin hiukan epäilevät katseet silmissään. Rottapentu sai joskus tällaisia tempauksia, kun halusi näyttää sisarilleen jotain, josta oli innostunut. Kaipa se oli yölläkin normaalia.

"Miksi seuraamme parantajia?" Päästäispentu kysyi.
"En pidä tästä", Hiiripentu säesti.
"Jos olette pelkureita, voitte palata takaisin emon luo", Rottapentu sanoi totisen kuuloisena. Muut hiljenivät, ja jatkoivat matkaa. Pilviklaanin parantaja liittyi Sumuklaanin parantajan joukkoon, ja matka jatkui.
"Pidetään heihin välimatkaa", Rottapentu käski, ja jättäytyi vähän matkaa taaemmas. Myyräpentu tunsi tärisevänsä. Hän tiesi, että heidän pitäisi olla nukkumassa. Tämä ei ollut mikään leikki. Rottapennulla oli mielessään jotain... jotain muuta...
Myyräpentu ei vain halunnut olla pelkuri, ja hän oli muutenkin liian väsynyt väittääkseen vastaan. Todellinen pelko alkoi, kun he olivat astinkivien luona.
"Menemme tästä yli", Rottapentu sanoi, ja loikkasi ensimmäisen kiven päälle. Veli liukui kiven päällä, ja sai vihdoin tasapainonsa takaisin. Sitten hän loikkasi kohti seuraavaa kiveä. Loikka jäi liian lyhyeksi, mutta joki oli jäässä, joten Rottapentu laskeutui jäälle, ja kiipesi siitä seuraavalle kivelle. Päästäispentu seurasi Rottapentua, ja loikkasi tämän perässä ensimmäiselle kivelle. Rottapentu loikkasi viimeiselle kivelle ja Päästäispentu yritti loikata toiselle, mutta tupsahti jäälle, kuten Rottapentu hetkeä aiemmin. Jää rasahti huolestuttavasti, ja Päästäispennun mentyä siihen jäi jäljet. Päästäispentu ja Rottapentu olivat turvallisesti toisella puolella.
"Tulkaa jo!" Rottapentu hoputti silmät innosta kiiltäen. Myyräpennun koko vartalo tärisi, kun hän loikkasi ensimmäiselle kivelle. Toisen kiven kohdalla välimatka oli liian suuri, ja hänelle kävi kuten edellisille pentuetovereilleen. Jäljet jäässä kasvoivat siltä kohtaa huolestuttavasti. Myyräpentu viimeisteli matkansa loikkaamalla joen toiselle puolelle. Hän huokaisi syvään, ja istahti muiden viereen. Hiiripentu tuijotti heitä epäuskoisena.
"Ei sinulla ole mitään pelättävää!" Rottapentu murahti. "Jos liukastut pois kivien päältä, niin laskeudut jäälle! Joki on jäässä, ei se niin vain räsähdä rikki."
Sanat antoivat Hiiripennulle itsevarmuutta. Hän loikkasi kevyesti ensimmäiselle kivelle, ja valmistautui seuraavaan loikkaan. Silloin Myyräpentu tajusi jotain. Hiiripentukaan ei voisi onnistua loikkaamaan niin pitkän matkan päässä olevalle seuraavalle kivelle. Vain soturi voisi, ja he kaikki kolme olivat yrittäessään pudonneet samaan kohtaan jäälle. Se ei enää kestäisi yhdenkään kissan painoa.
"Ei!" Myyräpentu huusi, mutta Hiiripentu loikkasi jäälle.
"Mitä ei?" Pentu kysyi hämmentyneenä. Silloin jää naaraan alla risahti rikki. Aallot tarttuivat Hiiripennun turkkiin ja yrittivät kiskoa hänet mukanaan. Pentu oli tarrannut tassuillaan jään rosoisesta reunasta, joka haavoitti pennun tassua. Verta norui haavasta, ja se tahri pennun tassun. Rottapentu säntäsi jäälle, ja tarttui siskonsa niskanahasta kiinni. Myyräpentu syöksyi apuun, ja alkoi epätoivoisena kiskoa pentua ylös. Päästäispentu juoksi heitä kohti, ja tarrasi Hiiripennun selästä. He kaikki kiskaisivat yhtä aikaa, ja saivat pennun etuosan jäälle. Aallot yrittivät tarttua Hiiripennun häntään, mutta Myyräpentu tuuppasi häntä takaapäin, niin että hänen koko kehonsa mätkähti jäälle. Hiiripentu huohotti märkänä myttynä jäällä. Tassusta norui yhä verta. Parantajat olivat jo menneet.
"Nuole haavaa", Rottapentu käski, ja Hiiripentu nuoli. Hetken päästä veren vuoto lakkasi. Hiiripentu tärisi. Myyräpentu raahasi hänet lumelle.
"Meidän täytyy jatkaa", Rottapentu sihahti, ja Myyräpentu asettui Hiiripennun kylkeä vasten.
"Voin kyllä kävellä itsekkin", Hiiripentu kähisi, ja Myyräpentu astui sivummalle. Rottapentu nuuski koko ajan, ja vilkuili vähän väliä eri suuntiin.
"He ovat menneet tästä", Rottapentu sanoi nuuskien pyöreitä käpälän jälkiä.
"Kerro nyt! Miksi seuraamme parantajien reittiä?" Päästäispentu kysyi.
"Hyvä on. Onko emo kertonut teille, miksi parantajat tulevat aina tänne?" Rottapentu kysyi.
*En tosiaankaan ole edes mietinyt koko asiaa...*
"Ei", Päästäispentu vastasi. "Hän ei ole edes kertonut miten päällikkö saa yhdeksän henkeään."
"Minäpäs tiedän sen, ja haluan kokea sen. Nähdä sen omin silmin, ja näyttää teille!" Rottapentu sanoi juhlallisesti.
"Mutta onko se vaivan arvoista?" Päästäispentu kysyi.
"Hiiripentuhan melkein kuoli."
Rottapentu vain murahti vastaukseksi. Vuokkoklaanin leiriä ylittäessään Myyräpentu kuuli äkkiä korvia raastavan rääkäisyn. Taivaalta syöksyi heitä kohti suuri lintu kynnet ojossa. Se rääkäisi uudestaan, ja tähtäsi kohti puolustus kyvytöntä Hiiripentua.
"Juoskaa!" Rottapentu huusi. Myyräpennun korvissa kohisi veri, ja luita kalvoi kauhu. Hiiripentu meinasi jäädä jälkeen. Päästäispentu säntäsi kömpelön ja hitaan Myyräpennun ohi ja saavutti Rottapennun tahdin. Hiiripentu huohotti ja yritti saada muut kiinni. Silloin Rottapentu kääntyi ympäri, ja juoksi Myyräpennun taakse. Myyräpentu vilkaisi taakseen. Rottapentu tönäisi Hiiripennun suuren kiven lohkareen alle piiloon ja pinkoi yrittäen saavuttaa vanhan tahdin. Myyräpennun sydän hyppi rinnassa. Kotka kaarsi kynnet ojossa kohti Rottapentua.
*Hyvästi, Rottapentu. Tulemme aina muistamaan sinut rohkeana uhrauksestasi...* Myyräpentu puristi silmänsä kiinni. Tähtiluolaan oli matkaa enää parin ketun mitan verran, mutta se tuntui kestävän ikuisuuden. Myyräpennun oli pakko vilkaista taakseen, ja silloin hän huomasi, että kotkan kynnet haroivat tyhjää. Rottapentu oli syöksähtänyt tuuheaan pensaaseen.
*Kuin tähtiklaanin soturit turvaisivat tiemme!*
Silloin kotka syöksyi Päästäispentua kohti. Päästäispentu oli enää yhden ketunmitan päässä Tähtiluolasta. Kotka kaarsi kollia kohti, mutta juuri silloin hän pujahti luolaan. Myyräpentu huokaisi helpottuneena, mutta huomasikin kotkan ottaneen hänet itse silmäteräkseen. Tähtiluola oli ketunmitan päässä. Myyräpentu sulki silmänsä. Hetken ajan hän kuuli vain kotkan siipien lyövän tyhjää, sitten ääni vaimeni. Maa hänen tassujensa alla oli muuttunut kovaksi. Kivet painuivat polkuanturoihin. Myyräpentu avasi silmänsä. Hän oli Tähtiluolassa, ja kotka kaarsi korkealla taivaalla. Päästäispentu oli hänen vierellään. Parantajien kehot loivat luolaan lämpöä. Parantajat näyttivät siltä, kuin heistä olisivat jäljellä pelkät kuoret, ja muu ruumis olisi poistunut kehosta. Hengitys oli tasaista ja pehmeeää. Luolassa oli muuten pimeää, mutta suuaukosta heijastui kuun valoa, joka sai puron hohtamaan. Myyräpentu tunnisti vain Viimalehden. Muut parantajat olivat vieraista klaaneista.
"Miksi he ovat tulleet tänne nukkumaan yhdessä?"
Silloin Rottapentu ja Hiiripentu syöksähtivät sisälle. Hiiripentu oli yhä märkä, ja hänen turkistaan valui pitkiä vesinoroja. Hiiripentu astui vahingossa oksan päälle. Myyräpentu hätkähti oksan räsähtäessä poikki. Silloin Viimalehti hätkähti hereille. Myyräpennun tassut olivat juuttuneet maahan. Hän ei ehtisi piiloon. Rottapentu vilahti kiven taakse.
"Mitä ihmettä te teette täällä!?" Viimalehti sihahti, mutta ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan alkoi tuuppia pentuja eteenpäin, pois luolasta.

"Vien teidät, leiriin. Olen varma, että huolestunut emonne hoitaa rangaistuksen. Saatte selittää hänelle koko jutun", Viimalehti sanoi ja auttoi väsyneen Hiiripennun selkäänsä. Hän tarttui Myyräpentua niskanahasta, ja tuuppi Päästäispentua eteenpäin.
"Mutta, entä Rottapentu!" Myyräpentu parkaisi.
Viimalehti kumartui, ja pudotti Myyräpennun maahan.
"Niin. Rottapentu oli kiltinpi kuin te, ja jäi leiriin. Sinun vuorosi kävellä", Viimalehti murahti, ja nosti Päästäispennun suuhunsa.
"Mutta Rottapentu jäi sinne!"
"Hys nyt. Eikä sanaakaan Rottapennusta!" Viimalehti sihahti.

"Missä Rottapentu on?" Kultasiipi rääkäisi.
"Eikö hän olekkaan täällä?" Viimalehti kysyi.
"Ei!" Kultasiipi vaikersi.
"Menen heti takaisin katsomaan!" Viimalehti huudahti, ja säntäsi matkaan.
Viimalehden mentyä Kultasiipi mulkoili heitä kolmea äärimmäisen tiukalla katseellaan...

//Tässä nyt ylläpitäjän ja sivuston eka tarina :3

Liljatassu: jos jokin tarinassa ei miellytä, niin vaihda Rotan tarinassa. Ja en mielellään arvio omaa tarinaa, joten arvioi tämä kunhan kerron kp:n laskemistavan.

©2018 Tähtipuro - suntuubi.com