Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

 

 Tapahtumat tarinassa

Soturikissojen kielisanasto

Taisteluliikkeet

 

 

Tänne tulevat hahmosi tarinat. Olisi hyvä jos kirjoittaisit ainakin kerran kahdessa kuukaudessa! Saat kirjoittaa niin monta tarinaa samana päivänä kuin vain haluat. Jätä tarinoiden arvioiminen ylläpitäjille, älä huomauttele niiden epäkohdista ja virheistä niiden kirjoittajille. Tarinoissa vuodenajat menevät samaan aikaan kuin oikeastikin.

 

Ensikertalaisen tulee lukea kirjoitusohjeet ennen tarinan kirjoittamista.

 

 

Kun kirjoitat tarinan, laita Nimi-kohtaan kissasi nimi ja pilkun jälkeen sen klaani. Esim.

Usvajoki, Mehiläisklaani

 

 

Mukavia kirjoitushetkiä!

 

Tietoa kartan paikoista saat infosta.

 

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Saratassu, Pilviklaani

21.10.2019 21:46
Saratassu käveli ulos oppilaiden pesästä. Hän hengitti syysilman raikasta ja kylmää tuoksua. Saratassu käveli lämpimien väristen lehtien päällä kohti leirin sisäänkäyntiä. Hän oletti olevansa ennen mestariaan Myrskytähteä paikalla, kun oli niin hiljaista. Päästyään sisäänkäynnille hän kuitenkin huomasi päällikön mustansavun turkin ja keltaisen silmäparin tuijottamassa tätä lempein ja odottavin katsein.
"Tänään mennään metsästämään", hän naukaisi hymyillen ja päästi Saratassun kävelemään ohitseen.
"Okei", Saratassu vastasi.
Kaksikko käveli nummen poikki haistellen riistaa. Saratassun nenään tulvahti kanin herkullinen tuoksu.
"Haistan kanin", Saratassu kertoi.
"Hyvä. Nyt etsi kohteesi silmillä ja mene hyökkäysasemiin", Myrskytähti neuvoi.
Saratassu nyökkäsi ja pian näikin kanin valkoruskean turkin. Saratassu ryntäsi kohti kania. Kani kuitenkin huomasi Saratassun nopeasti ja juoksi pakoon.
"Aja se kohti minua!" Myrskytähti huusi.
Saratassu ihmetteli strategiaa, mutta kuitenkin totteli ja kaartoi takaisin päin. Myrskytähti meni yhden harvan puun taakse piiloon, ja Saratassun jahdattua puun luo, päällikkö loikkasi kanin päälle ja teki tappopuraisun.
"Hienosti tehty!" Myrskytähti kehui.
"Mutta sinähän tapoit kanin", Saratassu ihmetteli.
"Niin, mutta tämähän oli tiimityötä, koska sinä ajoit tämän kynsiini", Myrskytähti selitti näyttäen herkulliselta näyttävää saalista.
"No joo..." Saratassu empi, mutta kuitenkin nyökkäsi. "Olisi silti kivempi saada ensimmäinen saaliskin joskus. Siis itse napattuna."
"Tulee kyllä vielä sen aika. Mutta nyt mennään takaisin leiriin", Myrskytähti lohdutti ja työnsi hellästi Saratassua. Kaksikko lähti kävelemään takaisin kohti leiriä.

Saratassun kävellessä hän astui jonkin päälle. Hänen kyntensä valuivat esiin ja hän nosti tallomansa jutun ylös. Se oli tuore hiiri.
"Tämähän oli nyt ensimmäinen saaliisi", Myrskytähti naurahti.
"Joo, mutta eikö Pilviklaanin reviirillä ole vain kaneja ja jäniksiä?" Saratassu ihmetteli.
"Voi, eipä olekaan. Me saalistetaan myös oravia ja piennisäkkäitä. Kai olet kuullut päästäisistä? Me emme saalista niitä kun vain nälänhädässä, vaikka niitä lentelee reviirillämme. Ne eivät ole maultaan hyviä, joten emme halua syödä niitä, kun tarjolla on parempaakin riistaa", Myrskytähti selitti.
"Oho", Saratassu äännähti.
"Mutta hiiri on hyvää. Viedään nyt se ja kani leiriin", Myrskytähti jatkoi ja kaksikko jatkoi matkaansa.

Päästyään leiriin oli kissat touhuissa. Varapäällikkö Aurinkolehvä kipitti Myrskytähden puheille.
"Mitään vaarallista ei ole löytynyt rajapartioiden mukaan. Hajumerkit on jätetty ja Sumuklaani ja Vuokkoklaani ovat jättäneet vahvat hajumerkkinsä", Aurinkolehvä selitti.
"Hyvä. Entä miten Sammaloksa voi?" Myrskytähti kysyi.
"Hyvin. Mäyräkuono on erittäin iloinen ollut viimeaikoina kyllä", Aurinkolehvä naurahti.
"Eihän sitä olisi edes tarvinnut mainita, sehän näkyy ihan päältäpäin", Myrskytähti naurahti katsellessaan mustavalkoista kollia.
"Ja kiitos. Saratassu, voit mennä tekemään jotain hyödyllistä. Voisit ehkä pitää seuraa Korppipennulle", Myrskytähti jatkoi.
"Selvä", Saratassu vastasi ja käveli kohti pentutarhaa.
"Auts", Saratassu äännähti ja katsoi tassuaan. Hän oli astunut piikin päälle.
*Pitää varmaan käydä parantajan pesässä*, Saratassu ajatteli ja lähti kävelemään kohti parantajan pesää.

//kai sitten ei haittaa Orvokki että seuraavassa tarinassani liikutan vähän Taivastassua? Muutenkin halusin katkaista tarinan tässä joten tämä sitten jatkuu//

Nimi: Taivastassu, Pilviklaani

15.09.2019 19:53
Taivastassu oli lajittelemassa yrttejä, kun Kukkalampi tassutti hänen luokseen.
"Hei, Taivastassu! Haluatko lähteä mukaan kokoontumiseen?"
Taivastassu pomppasi innoissaan pystyyn. Hänen ensimmäinen kokoontuminen!
"Todellakin!" hän hihkaisi häntä innosta väpättäen.
"Voin muuten järjestellä nuo loppuun", Kukkalampi ilmoitti ja osoitti hännällään yrttejä, joita Taivastassu oli äsken järjestellyt.
Taivastassu nyökkäsi ja lähti parantajan pesästä etsimään Siementassua ja Jäätassua. Heidän täytyisi kuulla uutiset.

Taivastassu huomasi Siementassun ja Jäätassun juttelemassa oppilaiden pesän edustalla.
"Hei!"Taivastassu pomppi heidän luo. "Arvaatkaa mitä!"
"No mitä?" Siementassu tiuskaisi töykeästi.
Taivastassu heilautti ärsyyntyneesti korviaan.
"Pääsen kokoontumiseen!" hän jatkoi innoissaan.
Siementassu huokaisi kovaan ääneen.
"Kuule, Taivastassu. Et ehkä tiennyt, mutta et ole ainoa joka on päässyt kokoontumiseen."
Mikä ihme Siementassulla taas oli? Taivastassu marssi pois häntä pystyssä. Jäätassu juoksi hänen peräänsä.
"Taivastassu odota!" Jäätassu huusi. "Siementassua vain harmittaa, koska hän ei pääse kokoontumiseen. Ei sinun tarvitse siitä välittää."
"Niin se kai on", Taivastassu huokaisi. Hänestä Siementassun ei siltikään tarvinnut käyttäytä niin töykeästi
"Minä tulen muuten kokoontumiseen", Jäätassu maukui. "En malta odottaa, että näen muut klaanit ja heidän oppilaat!"
"En minäkään!" Taivastassu hihkaisi.

//Sain nyt vihdoin kirjoitettua. Sori, jos nuo pilkut ei mennyt ihan oikein. Olen vähän huono niissä.

Vastaus:

Pirteä tarina, jossa hyvin muotoillut vuoropuhelut! :) Virheitä en oiken löytänyt.

Saat 18kp!


-Sadetassu

Nimi: Kostopentu, Sumuklaani

29.08.2019 19:17
Kostopentu heräsi haukotellen. Hän kuuli sisarustensa innostuneet äänet pentutarhan ulkopuolelta.
*He leikkivät ilman minua!* Kostopentu kiukustui. Hän kampesi itsensä ylös ja marssi siskojen luo.
”Miksi ette ottaneet minua mukaan?” Kolli tiuskaisi.
”Koska pilaat aina leikkimme”, Kastanjapentu sanoi uhmakkaasti. Kostopentu tuhahti ja kääntyi kannoillaan. Hetken mietittyään kolli herätti emonsa.
”Siskot eivät päästä minua leikkiin”, Kostopentu valitti.
”Kantelija”, kuului taas itsepäisen siskon ääni. Kostopentu siristi silmiään ja hillitsi halunsa hyökätä Kastanjapennun kimppuun. Hänhän oli vain kertonut emolle tapahtuneesta ja varmistanut, että siskot saisivat ansionsa mukaan.
”No, no. Tietenkin teidän pitää päästää Kostopentu mukaan”, Yökuiske tyynnytteli.
”No mutta kun hän pilaa aina meidän leikit”, Kastanjapentu tuhahti. Kostopennun ujompi sisar Tammipentu nyökytteli hiljaa ja myönteli sen olevan hyvin ärsyttävää. Kostopentu kihisi kiukusta.
*En minä noiden hiirenaivojen kanssa haluakaan leikkiä*, Kostopentu tuumi turhautuneena ja kääntyi kannoillaan.


Illemmalla Kostopentu huomasi pitkän odotuksen jälkeen Lummetäplän saapuvan sisään leiriin väsyneenä Hämärätassu kannoillaan. Ainoa perheenjäsen, josta Kostopentu piti! Tämä sen takia, että Hämärätassu oli oppilas ja opetti pikkuveljelleen taistelua ja muita oppilasasioita aina harjoituksiensa jälkeen. Muutenkin Hämärätassu tuntui olevan ainoa, joka ymmärsi että Kostopentu olisi voinut olla jo oppilas taitojensa puolesta. Varmaan Sorapentukin olisi ollut kiva, mutta hänen oli pitänyt kuolla. Kostopentu oli monta kertaa yrittänyt kysyä Hämärätassulta yksityiskohtia veljen kuolemasta, mutta aina silloin Hämärätassu oli vaiennut ja katsellut mietteliäänä tyhjyyteen. Se oli hyvin ärsyttävää. Kostopentu päätti karistaa asian mielestään, loikki isosiskoaan vastaan ja tervehti häntä iloisesti.
”Moi vaan”, Hämärätassu ärähti. Sitten hänen ilmeensä vaihtui lempeämmäksi. ”Anteeksi, se olitkin sinä. Minulla on ollut rankka päivä”, sisko huokaisi.
”Ei se mitään. Voitko taas opettaa minua?” Kostopentu innostui. Hämärätassu katsahti nopeasti veljeensä ja näytti sitten vaipuvan taas omaan maailmaansa. Siinä vaiheessa Kostopennulla paloi pinna.
”Miksi ihmeessä sinun koko ajan täytyy olla tuollainen?” Kostopentu ärjyi saaden Hämärätassun hätkähtämään ja saapuvan kuin taas tähän maailmaan. ”Voisitko nyt vain kertoa, mistä on kyse?” Kostopentu jatkoi epäystävällisellä äänensävyllä.
”Älä nyt. Ja.. no, saat tietää sen ensi yönä”, Hämärätassu rauhoitteli hetken mietittyään. Kostopentu pyöräytti silmiään turhautuneena. Miksei sisko vain voinut kertoa sitä tässä? Ei se mikään salaisuus voinut olla. Kolli oli juuri kysymässä asiaansa Hämärätassulta, mutta silloin Lummetäplän ääni kuului leirin toiselta puolelta. ”Hämärätassu, tule sinäkin mukaani kokoontumiseen!”
”Ensimmäinen kokoontumiseni!” Hämärätassu hihkaisi. ”Sori, minun pitää mennä. Moikka!”
”Moikka”, Kostopentu mutisi niin hiljaa, ettei Hämärätassu varmastikaan kuullut. Kolli katseli ärsyyntyneenä siskonsa menoa ja päätti, että jos hän ei sinä yönä saisi tietää Hämärätassun oudon käytöksen syytä, naaras saisi kyllä kuulla kunniansa.

//jatkan ite Hämäräl

Vastaus:

Mielenkiintoinen hahmo, luonnetta ainakin löytyy :). Tykkään siitä, miten Hämärätassu on samaan aikaan jotenkin rauhallinen, mutta ärtyisä. Keskustelut oli kirjoitettu hyvin, ja pituus oli ihan hyvä. Virheitä en löytänyt. Mitenköhän Hämärätassun kokoontuminen tulee menemään? :)

Saat 26kp!

~SadetassuYP

Nimi: Hämärätassu, Sumuklaani

18.07.2019 09:49
Hämärätassu vaipui uneen heti kun pääsi makuualustalleen. Unessa hän oli pimeässä metsässä, joka vaikutti pelottavalta paikalta. Yhtäkkiä Hämärätassun eteen ilmestyi suurikokoinen kolli.
”Kuka sinä olet ja mikä tämä paikka on?” Hämärätassu kysyi.
”Minä olen Murhamieli, ja tämä on Synkkä metsä”, kolli virkkoi.
”Mutta miksi minä olen täällä?”
”Olet täällä siksi että sinut on valittu seuraamaan jalanjälkiämme”, Murhamieli totesi tyynesti. ”Voisin auttaa sinua kostamaan emollesi”, tämä jatkoi. Siinä vaiheessa Hämärätassun kiinnostus heräsi. ”Opetatko minua tappamaan?”
”Ei, älä tapa Yökuisketta. Yksi hänen pennuistaan tulee olemaan tärkeä osa koulutustasi.”
”Mitä koulutusta?”
”Koulutustasi täällä, tietty.”
”Ahaa.”
Hämärätassu huomasi Murhamielen ja metsän ympärillään alkavan haalistua. ”Odota!” Hämärätassu huusi. Hänen päässään pyöri ainakin miljoona kysymystä. ”En voi. Mutta muista: tuo pentu tänne seuraavalla kerralla”, Murhamieli sanoi hiljaa.

Vastaus:

No nyt alkoivat tapahtumat muuttua jännittäviksi ja oikein pikavauhtia! Keskustelu oli hyvin kirjoitettu ja Murhamieli jotenkin uskottava hahmo... Laadultaan hyvä, vaikkakin lyhyt tarina.

Saat 11kp!

~Sadetassu

Nimi: Hämärätassu, Sumuklaani

16.07.2019 10:53
Hämärätassu heräsi siihen, että joku tökki häntä kylkeen.
”Anna minun nukkua”, hän mutisi unissaan.
Lummetäplä, joka ilmeisesti oli herättänyt hänet, ei ollut kuulevinaan. ”Mennään nyt nopeasti, niin ehditään harjoitella enemmän!” Tämä hihkaisi kuin pikkupentu konsanaan. Hämärätassu pyöräytti silmiään ja nousi ylös. Hänen oli vaikea pysyä mestarinsa perässä juuri herätettynä. Hämärätassu pysähtyi siistimään itseään ja venyttelemään. Lummetäplä loikki eteenpäin eikä huomannut mitään. Hämärätassu pyöräytti silmiään. Lähtiessään mestarinsa perään hän kuitenkin tajusi että hänen turkkinsa sotkeutuisi harjoitustaistelun tuoksinnassa. Hämärätassu saapui mestarinsa luo.
”Aloitetaan”, Lummetäplä sanoi. ”Minä hyökkään. Valmiina?”
”Valmiina.”
Lummetäplä hyppäsi Hämärätassua päin. Tämä yritti torjua hyökkäyksen etukäpälillään, mutta oli liian hidas. Lummetäplän hyökkäys onnistui ja Hämärätassu kellahti selälleen. Hän muisti pentuna nähneensä oppilaiden harjoittelevan erästä liikettä, joka oli hyvä juuri tällaisissa tilanteissa. Kuolleeksi tekeytyminen! Hämärätassu päätti kokeilla sitä. Hän lopetti rimpuilemisen ja rojahti veltoksi.
”Hämärätassu?” Lummetäplä hätääntyi.
Hämärätassu katsahti mestariinsa ja nousi ylös.
”Hämärätassu! Minä säikähdin!” Lummetäplä torui.
”No sittenhän liikkeeni toimi! Eikö ollutkin hyvä?”
”Tuosta hyvästä harjoittelemme koko päivän!” Lummetäplä sanoi tuimasti.


Hämärätassu laahusti uupuneena kohti leiriä. Hän oli harjoitellut Lummetäplän kanssa koko päivän, niinkuin mestari oli sanonutkin. Heti kun Hämärätassu pääsi leiriin, Yökuiske tuli häntä kohti innostunein
ilmein.
”Arvaa mitä! Minä ja Kotkakynsi saamme toisen pentueen!” Tämä huudahti.
”Onnea vaan”, Hämärätassu murahti. Yökuiske katsoi häntä hämmästyneenä.
”Mutta eikö se ole mielestäsi hieno asia?” Hän kysyi.
”On on”, Hämärätassu tuhahti. Yökuiske kohautti lapojaan ja meni Kotkakynnen luo syömään. Hämärätassu katsoi emonsa perään ja mietti, miten voisi kostaa tälle. Sen täytyisi olla yhtä suuri tuska kuin minkä Yökuiske oli aiheuttanut Hämärätassulle. Sitten Hämärätassu keksi. Hän voisi lähteä klaanista ja ryhtyä erakoksi sekä sitten vähän ajan päästä tulla takaisin. Se oli Hämärätassun mielestä hyvä idea. Hän käveli leirin uloskäynnille ja sanoi vahdissa olevalle Ruokojalalle menevänsä metsästämään. Kun Hämärätassu pääsi metsänreunaan, hän kuulosteli oliko ketään lähettyvillä ja harmikseen huomasi Susitassun tulevan häntä kohti.
”Hei! Näytät nälkäiseltä. Mennäänkö leiriin syömään tätä pulua jonka juuri pyydystin?” Kolli kysyi.
”Hmm, okei”, Hämärätassu ei tohtinut kieltäytyä. Kävellessään Susitassun kanssa leiriin hän katsoi taakseen metsään pettyneenä. Hämärätassu oli epäonnistunut, mutta vielä jonakin päivänä hän saisi kostonsa.

Vastaus:

Monella tavalla mielenkiintoinen tarina, sekä arvioida, että lukea... Ihan mukavan pituinenkin. Kirjoitusvirheitä en löytänyt, ja juoneltaan tämä oli kiinnostavaa luettavaa. Mihinköhän Hämärätassun kostosuunnitelmat johtavat? Hämärätassun äkkipikainen luonne tulee erittäin hyvin tarinoissa esille, ja pystyn hyvin kuvittelemaan Yökuiskeen hämmentyneenä :).

Saat 23kp!

~SadetassuYP

Nimi: Taivastassu, Pilviklaani

10.07.2019 17:22
Taivastassu oli lajittelemassa yrttejä parantajan pesällä, kun hän kuuli Siementassun juoksevan häntä päin.
"Taivastassu, Taivastassu!" Siementassu huusi.
Taivastassu käänsi päänsä yrteistä ja huomasi, että Siementassun suussa oli jotain.
"Hei Siementassu", hän maukui veljelleen. "Mitä asiaa?"
"Katso mitä sain!" Siementassu huudahti ja laski suustaan linnun. "Minä nappasin sen aivan itse!"
*Mokoma kerskailija*, Taivastassu tuhahti mielessään.
"Liekkipyrstö on yliveto!" Siementassu katseli ylpeänä saalistaan. "Hän osaa opettaa hyvin. Onpa harmi, kun sinä et pääse soturiksi, vaan homehdut tänne yrttien sekaan", Siementassu jatkoi ylpeänä.
Nyt Taivastassulla meni hermot.
"Minä pärjään oikein hyvin, kiitos vain! Ja en homehdu yrttien sekaan!" Taivastassu karjui.
Siementassu vain tuhahti ja ruskea kolli lähti tassuttelemaan pois pesästä.

Myöhemmin Kukkalampi saapui yrttejä keräämästä. Hän huomasi Taivastassun ärtymyksen.
"Onhan kaikki hyvin, Taivastassu?" Hänen mestarinsa kysyi.
"Kyllä on", Taivastassu puri hammasta.
Kukkalampi loi häneen vielä tutkivan silmäyksen ja jatkoi puuhiaan.
*Voi Tähtiklaani, sen Siementassun kanssa! Tulee pilaamaan päiväni*, Taivastassu ajatteli ja jatkoi hänkin töitään.

//Sori, kun oli lyhyt. Toivottavasti oli hyvä (:

Vastaus:

Lyhyt, mutta hyvälaatuinen teksti. Siementassun luonne tulee tässä hauskasti esille :). Pidän siitä, miten olet saanut vuoropuhelun kuulostamaan realistiselta, ja käyttänyt laajaa sanavarastoa.

Saat 14kp!

~SadetassuYP

Nimi: Hämärätassu, Sumuklaani

01.07.2019 17:30
Hämärätassu alkoi perääntyä hitaasti pois käärmeen luota. Se sihisi ja liikkui hitaasti kohti nuorta oppilasta, joka alkoi vähitellen joutua pakokauhun valtaan. Hämärätassu liikkui aina vain nopeammin, mutta unohti olevansa korkealla kivellä. Hän muisti sen viime hetkellä ja yritti jarruttaa, mutta jäi roikkumaan kiven reunalta. Käärme työnsi naamansa aivan Hämärätassun naamaan. Hämärätassun oli pakko päästää irti. Pudotus ei ollut pitkä, ja Hämärätassu tömähti selälleen märkään sammaleeseen. Hän katsoi sydän pamppaillen käärmettä, joka sihahti ja vetäytyi kiven päälle, se ei halunnut tulla alas. Hämärätassu huokaisi helpotuksesta ja kääntyi kannoillaan. Hän pinkaisi juoksuun. Hämärätassu pysähtyi kaivamaan myyränsä maasta. Hän kuuli jo kaukaa mestarinsa äänen:
”Missä Hämärätassu on? Ei hänellä voi kestää näin kauan pelkkään saalistukseen. ” Hämärätassu hätkähti. Kuinka kauan hän oli oikein ollut saalistamassa? Kuuset peittivät taivaan, joten Hämärätassu ei nähnyt aurinkoa. Hän saapui muun partion luokse. Hämärätassu huomasi, että muilla oli paljon paremmat saaliit kuin hänellä. Hämärätassua nolotti.
”Mikä sinulla kesti? Tavallisesti olet tosi nopea ja saat hyvän saaliin”, Lummetäplä sanoi Hämärätassulle.
”No, anteeksi vaan. Haistan myyrän. Käyn nappaamassa sen”, Hämärätassu sanoi kipakasti ja talsi hajun perään. Saatuaan toisen myyrän he jatkoivat matkaa leiriin.
”Miksi sinulla oikeasti kesti niin kauan? Lummetäplä jatkoi sinnikkäästi.
Hämärätassu selitti tapahtuneen klaanitovereilleen.
”Siistiä! Minäkin haluaisin nähdä käärmeen”, Susitassu sanoi innostuneena, kun Hämärätassu sai selityksensä loppuun.
”Et haluaisi”, Hämärätassu totesi kuivasti. ”Se ei ole kivaa.”


Partion jälkeen Hämärätassu ja Susitassu söivät yhdessä.
”Minkälainen se käärme oli?” Susitassu kysyi.
”No sellainen millaisia käärmeet yleensä ovat”, Hämärätassu tuhahti.
”Mutta kun en ole nähnyt käärmettä!” Susitassu marisi.
”No kysy vaikka Lummetäplältä äläkä häiritse minua.” Hämärätassu halusi nyt vain ruokarauhan eikä uteliaita oppilaita ympärilleen. Susitassu pyöräytti silmiään ja paiskasi myyränsä maahan. Hän marssi Lummetäplän luo. Hämärätassu huokaisi.
Susitassun mentyä Kotkakynsi tuli uupuneen näköisenä tyttärensä luo.
”Hämärätassu. Tiedätkö miksi Susitassu on tuollainen?” Kotkakynsi kysyi.
”Tyhmä kysymys. Koska Susitassun mielestä minä en ansaitse ruokarauhaa.”
”Ei. Sinä olet näyttänyt hänelle huonoa esimerkkiä”, Kotkakynsi virkkoi. Hämärätassu puuskahti. ”Ja mistähän se johtuu?” Ennen kuin Kotkakynsi ehti vastata, Hämärätassu tömisteli mielenosoituksellisesti kohti leirin uloskäyntiä. Vahdissa oleva Yökuiske katsoi Hämärätassua samalla kysyvästi ja myötätuntoisesti, kun Hämärätassu paineli ulos leiristä vilkaisemattakaan emoonsa. Hän kahlasi suon poikki ja käveli sen reunaa pitkin suunnilleen pentutarhaan taakse. Jossain siinä kohtaa hänen veljensä oli hukkunut...noin kuusi kuuta sitten...

*
Hämäräpentu heräsi siihen, että joku kutitti häntä.
”Heei! Ei saa!” Hämäräpentu kiljui Sorapennulle, joka mitä ilmeisemmin oli kutituksen takana. Hän virnuili. Hämärätassu kohotti kulmiaan. Sorapentu heilautti päätään Yökuiskeen suuntaan.
”Se nukkuu. Mennään!” He kipittivät pentutarhan taakse suon luokse.
”Miten me ylitetään se?” Hämäräoentu uteli.
”Uimalla, pönttö! Ei se nyt niin vaikeaa ole.” Hämäräpentu kohautti lapojaan. Sisarukset astuivat veteen. Se oli kylmää. Hämäräpentu tarpoi eteenpäin. Yhtäkkiä hänen käpälänsä alla ei ollut mitään. Hämäräpentu räpiköi ja yritti pitää itsensä pinnalla. Pinnistellen hän pääsi suon toiselle puolelle.
”Tule nyt, ei se ole kylmää!” Hämäräpentu kehotti veljeään. Sorapentu oli jo vedessä. Hän oli syvässä kohdassa, ja Hämäräpentu muisti ettei sitä jatkunut pitkään.
Mutta yhtä seikkaa hän ei ottanut huomioon.
Hämäräpentu oli paljon vahvempi kuin Sorapentu, jolla olisi paljon vaikeampaa uida. Hämäräpentu katsoi, pärjäsikö Sorapentu. Veljeä ei näkynyt. Hämäräpentu loikkasi veteen ja sukelsi. Hän ei nähnyt mitään, mutta hänen käpälänsä osui johonkin karvaiseen. Sorapentu. Hämäräpentu otti hampaillaan kiinni veljestään. Hänen keuhkonsa olivat haljeta. Hämäräpentu sai veljensä rannalle. Heidän emonsa Yökuiske pelmahti juuri pensaasta pentujensa luo huolestuneen näköisenä. Hämäräpentu huohotti ja katsoi murhaavan näköisenä emoaan.
”Olet myöhässä. Hän on kuollut.”
*

Yökuiske. Hän oli syypää. Hämärätassu oli ollut vihainen emolleen, jonka takia hän oli alkanut äksyillä muillekin. Sen takia Hämärätassu oli niin äkkipikainen ja kärttyisä. Mutta ei Yökuiske sitä ymmärtänyt, ei tietenkään.
Eihän kukaan ymmärtänyt koskaan mistään mitään.

Vastaus:

Tätä tarinaa oli oikein mielenkiintoista lukea :). Tarinan aikana oppi ymmärtämään paljon paremmin Hämärätassun luonnetta, ja suhteita muihin läänin jäseniin. Löysin tekstistä vain pari pientä virhettä. Olen erittäin tyytyväinen tämän tarinan juoneen, sillä siinä oli juuri sopiva määrä tapahtumia. Riidat ja keskustelut hahmojen välillä ovat hyviä erityisesti alkupuolen tapahtumissa, sillä niissä tilanteissa saa hyvän kuvan hahmon luonteesta ja käyttäytymisestä. Tämän lisäksi tarinassa päästiin käymään myös Hämärätassun menneisyydessä! Pituudessakaan ei ole moittimista.

Saat 35kp!

~SadetassuYP

Nimi: Hämärätassu, Sumuklaani

04.06.2019 10:08
Hämärätassu raotti silmiään ja nousi vuoteeltaan. Oppilaiden pesä oli ahdas, kun oppilaita oli niin paljon. Hämärätassu änkesi ulos oppilaiden pesästä ja aloitti aamuvenyttelyn. Susitassu asteli ulos oppilaiden pesästä.
”Hei, mitä kuuluu?” Kolli kysyi.
”Hyvää, kunnes tulit häiritsemään venyttelyäni”, Hämärätassu tuhahti. Susitassu avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta pysyi hiljaa. Hän istahti Hämärätassun viereen.
*No, kyllä hän voi siinä olla, kunhan on hiljaa*, Hämärätassu tuumi. Silloin Lummetäplä ilmestyi näkyviin kahden hieman isomman lohkareen välistä, jossa pidettiin soturien pesää. Sumuklaanin varapäällikkö oli Hämärätassun mestari, ja Hämärätassu oli ylpeä siitä. Lummetäplä katsahti oppilaisiin.
”Nukkukaa nyt vielä, niin lähetän aamupartion. Menen sinne itse mukaan, enkä sen takia ehdi harjoitella kanssasi, Hämärätassu”, Lummetäplä sanoi.
”Ketkä ovat tulossa?” Susitassu kysyi.
”Ai aamupartioon? Ei vielä kukaan”, Lummetäplä totesi.
”Voisimmeko me tulla mukaan? Tuoresaaliskasa on aika tyhjä, ehtisimme täydentää sitä ennen ruoka-aikaa. Ja saisimme samalla harjoitella saalistusta”, Hämärätassu ehdotti.
”Hyvä idea! Haen mukaan myös Sulkapyörteen”, Lummetäplä sanoi oppilaalleen ja katosi soturien pesään. Ensin oli aivan hiljaista, sitten kuului hiljaista marmatusta, ja lopulta Lummetäplä tassutteli ulos haukotteleva ja unenpöpperöinen Sulkapyörre perässään. Partio asteli ulos leiristä hiljaa kohti kuusimetsää. Siellä olisi varmaan varhaista riistaa liikkeellä.


”No niin. Hajaannutaan”, Lummetäplä sanoi, kun he pääsivät metsänreunaan.
Hämärätassu lähti tarpomaan suoraan eteenpäin. Eipä aikaakaan, kun hän haistoi myyrän erään puun takaa. Hämärätassu kiersi puun ja huomasi pienen myyrän penkomassa maata. Hän pudottautui vaanimisasentoon ja alkoi hiipiä kohti ruskeaa otusta. Hämärätassu astui kuivan lehden päälle, joka risahti. Hän kirosi itsekseen. Myyrä nosti päänsä nopeasti ja katseli pelokkaana ympärilleen. Hämärätassu painautui maata vasten ja pidätti hengitystään. Hän toivoi, että hänen tummanharmaa turkkinsa sulautuisi maastoon eikä myyrä haistaisi häntä. Hämärätassu tajusi huojennuksekseen, että oli tuulen alapuolella ja muutenkin tuuli tuli myyrän suunnalta.
*No niin... myyrä ei haista minua. Nyt vain pitäisi muistaa, mitä Lummetäplä on opettanut saalistuksesta*, Hämärätassu ajatteli. Hän kyyristyi ja loikkasi lähestyttyään myyrää ensin hitaasti. Hämärätassun kynnet osuivat pehmeään nahkaan. Hän hautasi saaliinsa maahan ja alkoi etsiä lisää riistaa. Yhtäkkiä hänen nenäänsä pisti erikoinen haju. Hämärätassu lähti seuraamaan hajujälkeä. Hän tunki erään paksun kuusen läpi ja tarpoi eteenpäin hankalassa aluskasvillisuudessa. Hajujälki päättyi kuin seinään korkealle kivelle, jonka päälle Hämärätassu kiipesi. Kivellä ei kuitenkaan näkynyt ketään, ja vaikka Hämärätassu katseli todella tarkasti ympärilleen, näkyi vain kuusia. Viimein hän tajusi katsoa alaspäin. Aivan hänen jalkojensa juuressa kivellä makasi ruskea pötkö. Sillä oli sahalaitakuvio selässään ja keltaiset, häijyt silmät kääntyivät kohti Hämärätassua. Punainen kaksihaarainen kieli työntyi ulos sen suusta.
Käärme!

//xd heti toimintaa tähä alkuun

Vastaus:

Mielenkiintoinen aloitustarina... Tapahtumia ei ollut tungettu
liikaa tarinan pituuteen verrattuna. Loppu oli hyvä säilyttämään jännityksen seuraavaa tarinaa varten. Odotan jatkoa :)

Saat 26kp!

~SadetassuYP

Nimi: Untuvatassu, Sadeklaani

24.02.2019 10:26
Tassutellessaan varovasti kohti pentutarhaa Untuvatassu huomaa pienikokoisen, ruskeajuovaisen oppilaan seisovan pentutarhan portilla. *En tunnista tuota oppilasta..mutta hän on vähän tiellä,* hän tuumii keskittyneenä ja nuolaisee kipeää lapaansa. Päättäväisenä tämä kuitenkin astuu tuntemattoman oppilaan eteen.
"H-hei! Tuota noin...viitsisitkö, tai siis..Voisitko siirtyä vähän? Minun pitää tarkistaa pentutarha nyt,"
Untuvatassu kysäisee oppilaalta heilutellen korviaan.
"Tottakai, olen muuten Sorsatassu. Hauska tavata!"
kolli vastaa ystävällisesti ja siirtyy pois tieltä.
"Ki-kiitos. Olen Untuvatassu."
Untuvatassu maukaisee tälle ja kävelee tyytyväisenä pentutarhaan pentutarhaan.
*Sepä oli helppoa..*

***

Untuvatassun käytyä pentutarhalla hän aivastaa. "Täytyy varmaan käydä vielä pikavisiitillä," hän huokaa itselleen ja kääntyy takaisin.
"Ömm, onko kaikki varmasti hyvin?"
hän kysyy epävarmana kävellessään sisään.
"Huomasin jo a-aiemmin,että Suopentuvaikutti hieman vä-väsyneeltä-" Untuvatassu sanoo kun aivastus keskeyttää hänet.
*Arvasin.* hän tuumii.
"Vannon että olen kunnossa, Untuvatassu!" Suopentu sanoo katsoen tätä suurilla silmillään.
"Va-valitan... Kaislapuron on tu- tutkittava sinut."
Untuvatassu vastaa hätäisesti ottaen Suopennusta hampaillaan kiinni. Hän huiskauttaa häntäänsä vielä hyvästiksi ja palaa Kaislapuron luo.
"Odota, mihin viet pentuani?"
yksi kuningattarista huutaa tämän perään.
"Parantajan pe-pesään,"
Untuvatassu mumisee taakseen jatkaen matkaa.

// Vähän tylsempui tarina ehkä, mutta koin tarpeelliseksi kirjoittaa jotain pitkään aikaan :33

Vastaus:

Tarinassa oli hyvin sisältöä sen pituuteen nähden. Ehdottaisin, että tarkistaisit tarinat vielä virheiden varalta ennen laittamista, mutta ei niitä onneksi ollut niin paljoa että se lukemista olisi haitannut. Untuvatassun luonne tulee hyvin esille lukiessa, mitä enemmän lukee, sitä paremmin hahmon oppii tuntemaan. Untuvatassun näkökulmasta on kiinnostavaa ja mukavaa lukea. Ja ei haittaa vaikka olisikin vähän tylsempiä tarinoita joskus, sillä eihän niissä voi aina olla jännittäviä juonenkäänteitä. Välillä jopa kissan arkisista puuhista voi olla kiva lukea :)

Saat 24 kp!

~SadetassuYP

Nimi: Untuvatassu, Sadeklaani

30.12.2018 16:19
//Jatkoa!
Untuvatassun astellessa kosken jäätä pitkin se rasahtelee. Yhtäkkiä hänen takaansa tulvahtaa hyytävää vettä. "Jäässähän on reikiä!" Untuvatassu hermoilee nostaen vauhtiaan. Katsomatta taakseen hän pääsee aivan kosken reunamille, kun jää raksahtaa suoraan hänen alapuolellaan. Untuvatassu alkaa vajoamaan hitaasti kylmän veden kastellessaan hänen vatsakarvansa. Virtaus vetää Untuvatassua jään alle, mutta hän ui vastaan. Hoksattuaan hänen lähettyvillään olevan kivenlohkareen Untuvatassu vetää itsensä ylös. "Se..se oli lähellä.."Untuvatassu huokaa helpottuneena. Hänen vedenkestävä turkkinsa on huurtunut päältä, ja hänen polkuanturansa ovat aivan jään peitossa. *Aivan kuin unessani! Tosin nyt asiat päättyivät hyvin.* hän ajattelee vielä ennen hyppyään saarelle. Hänen kantamansa yrtit ovat kuitenkin menetetty vedenpohjaan, joten uusi reissu olisi tiedossa pian. Suuren saaren keskusaukiolla ei ole liikettä, lukuunottamatta muutamaa pentua leikkimässä sammalpalloilla. "Ota kiinni!" sanoo Haukkapentu ja viskaa palluran kohti Suopentua.Pallo kuitenkin lentää ohi, suoraan Untuvatassun lapaan osuen. "Ai!" hän parahtaa kun kivikova sammalpallo kolahtaa häneen. Pahoillaan oleva Haukkapentu pyörittelee tassuijaan vilkuillen vähän väliä Untuvatassun silmiin. Mäyräpentu tulee myös Untuvatassun luo ja huutaa heti: "Se oli Haukkapennun syytä!" Marjapilkku nousee Pentutarhasta kuultuaan meteliä. Suopentu ja Mäyräpentu käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja karkasivat nopeasti paikalta. Vain Untuvatassu ja Haukkapentu jäävät aukion keskelle, kun Marjapilkku ottaa pentuaan niskasta kiinni. "O-odota, ei.. ei se haittaa. E-ei minuun sattunut pa-..pahasti." Untuvatassu maukaisee äkkiä. Marjapilkku laskee Haukkapennun alas ja kysäisee: "Oletko varma? Kuulosti ihan siltä että olisitte tapelleet."
"Ei, olemme mo-molemmat kunnossa," Untuvatassu vastaa. "E-ethän rankaise häntä, se oli va-vain vahinko..?" hän vielä varmistaa. "No, kai voin katsoa tassujen läpi tämän kerran." Marjapilkku vastaa ja palaa pesään. Haukkapentu tarrautuu emonsa häntään raahautuen itsekkin pentutarhaan. *Jo oli menoa pienen sammalpallon takia* Untuvatassu tuumii ja lähtee nilkuttaen etsimään mestariaan. Kesken matkan hänen kuonoonsa sattuu leijailemaan ihastuttava tuoreen kalan tuoksu. Untuvatassu kääntyy kuin lumottuna takaisin aukion tuoresaaliskasalle varovasti tassutellen. Silmänsä avatessaan hän kauhistuu nähdessään "kasassa" vain muutaman kalan ja järkyttävän määrän pelkkiä raatoja. Untuvatassu päättää säästää riistan heikommille ja syödä myöhemmin. Hänen vatsansa kuitenkin kurnii riistan vähäisyydestä johtuen. *Onko lehtikato tosiaan näin piinallinen? Sentään kukaan ei ole vielä sairastunut.* Untuvatassu miettii itsekseen. Untuvatassu pakottaa itsensä lähtemään tuoresaaliskasalta ja pian löytääkin Kaislapuron. "Aurinkohuippu on jo pian ohi, löysitkö niitä yrttejä mitä pyysin?" parantaja kysyy Untuvatassulta. Hän oli jo ehtinyt unohtaa koko yrtit ja kosken hyisen veden. "A-anteeksi Kaislapuro, pu-putosin koskeen ja..ja kaikki kantamani y-yrtit tippuivat vedenpohjaan.." Untuvatassu takeltaa huolestuneena. "No..siinä taisi olla viimeiset yrtit. Pitää pärjätä näillä, Tähtiklaani suojelkoon meitä." Kaislapuro vastaa tälle ja jatkaa: "Tähtiklaanista puheen ollen meidän pitää käydä Tähtiluolassa jonkin ajan kuluttua. Siitä tulee ensimmäinen kertasi." Untuvatassu katsahti mestariaan kiilto silmissä. "O-oikeasti? Pääsenkö jo pian mukaan?" hän huudahti innoissaan. "Pitäähän sinun tutustua muihin parantajiin ja ennen kaikkea Tähtiklaanin maille. Mutta ensin, tarkistaisitko onko pentutarhassa kaikki hyvin?" Kaislapuro tokaisee ja lähettää Untuvatassun matkaan. Hänen oikea etutassunsa on vielä hieman arka lapaan kohdistuneesta iskusta, mutta hän menee ripeästi pentutarhalle.

Vastaus:

Tarinaan pystyi eläytymään hyvin. Muutaman pienen virheen huomasin tuossa lukiessa, mutta ei mitään suurta. Pienimmätkin virheet saa helposti seulottua pois lukemalla tekstin uudestaan, mutta toki joitain jää aina huomaamatta. Sisältöä oli sopivasti tarinan pituuteen verrattuna. Ei siis liikaa tapahtumia, muttei myöskään liian vähän.
Joka tapauksessa laadukasta ja kiinnostavaa sisältöä! Nautin tarinan lukemista, ja jäin innolla odottamaan jatkoa :)

Saat 37kp!

~Sadetassu

Nimi: Untuvatassu, Sadeklaani

29.12.2018 23:00
Untuvatassu kulkee pimeällä alueella, eikä tähtiä näy mailla halmeilla. Vain kammottavat puut reunustavat elotonta maisemaa. Mikään tie ei vie mihinkään,ja Untuvatassun korviin kantautuu vain karmiva kuiskaus:" Tulet vielä..meidän seuraamme...aina..ja ikuisesti.." Kuiskaus täyttää hänen päänsä hänen löytässään itsensä punertavan kosken pohjaa vasten. Vaikka Untuvatassu yrittääyrittämistään, hän ei pysty nousemaan pintaan. Ihan kuin jokin painaisi hänet aina vain takaisin. Lopulta, pitkän taiston jälkeen hän luovuttaa ja notkahtaa veden vietäväksi.

Leiriin puhaltava jäätävä tuuli riepottaa Parantajanpesän suuaukosta. Aurinko on vasta nousemassa Kuolleiden puiden takaa luoden varjoja leirin keskustaan. Untuvatassu hätkähtää kauhusta kankeana hereille. "Huh.. se taisi olla vain uni..Olikohan se enne jostain?!" hän hermoilee itsekseen. Kaislapuron hempeä tuhina saa hänet kuitenkin rauhoittumaan. *Ai, hän on vielä unessa. Täytyypä vilkaista onko yrttejä tarpeeksi. Lehtikato on pian pahimmillaan, viimeiset mahdollisuudet löytää jotain käyttökelpoista voivat olla jo olemattomat.* Untuvatassu tuumii hiipien Kaislapuron pedin ohi varovasti. "Kallioimarretta..nokkosensiemeniä..ja poimulehteä tarvitaan. Kasvaakohan niitä vielä?" hän mietiskelee ääneen, ja lähtee pesästä. Suurelle Saarelle saapunut päällikkö on juuri jakamassa aamun metsästyspartion jäseniä. "Metsästämään varapäällikkönne Pisarahännän kanssa lähtevät hänen oppilaansa Liskotassu, Tummasuo ja Höyhentassu, sekä Ruokotäplä ja Väretassu. Oppilaiden on hyvä päästä metsästämään klaanilleen." kuuluttaa Roisketähti sotureille ja oppilaille. Tuulitassu puuskahtaa turhautuneena Takiaistassun rauhoitellessa tätä. "Me pääsemme varmasti ensi kerralla. Ja ajattele, meillä onkin tänään taistelua!" Takiaistassu hehkuttaa saaden Tuulitassun kehräämään innosta. Untuvatassu hymähtää hiljaa katsellessaan muiden oppilaiden hauskanpitoa. Yhtäkkiä hän kuitenkiin tuntee, että joku tuijottaa häntä. Vaistonomaisesti hän kääntyy ympäri, mutta kompastuu kömpelyyttään tassuihinsa tömähtäen maahan. Katsoessaan taaksensa Liskotassu huomaa tapahtuneen ja ryntää takaisin leiriin. "Oletko kunnossa?" hän kysyy ja ojentaa tassuaan auttaakseen Untuvatassun ylös. Jokin hänen kirkkaanvirheässä katseessaan kuitenkin karmii Untuvatassua, joten tämä nousee omin avuin ylös takeltaen: "O- olen ihan ku-kunnossa!" lähtien mahdollisimman nopeasti paikalta. Kaislapuro tallustaa Parantajanpesästä hieman väsyneen näköisenä ulos. Hänet huomatessaan Untuvatassu palaa Parantajanpesän suulle. "Vo-voinko auttaa sinua, Kaislapuro?" hän kysyy tasapainotellen tassujensa päällä, hän ei ole vieläkään tottunut keskustelemaan muille. Kaislapuron lähetettyä hänet etsimään jäljellä olevia yrttejä Untuvatassun olo helpottuu hieman. Ylitäessään kosken varovasti hänen painajaisensa yllättäen palaa hänen mieleensä. Untuvatassu katsoo varuillaan ympärilleen, hyppien kivenlohkareiden yli vehreälle metsäkaistaleelle aivan reviirin rajoilla. Ensilumen alta pilkottaa vielä muutama vehreä verso, jotka Untuvatassu nappaa suuhunsa. *Täälläko kokoukset aina pidetään? Eikö tämä alue ole liian lähellä leiriämme?! Kuka tahansa voisi hyökätä tänne tuota kautta!* Untuvatassu kauhistelee ajatuksissaan ja lähtee takaisin kohti leiriä. Tuijotuksen tunne palaa taas kosken kohdalla, muttä hän yrittää olla välittämättä. *Se typerä uni vain vaivaa minua. Ei se ole totta, olen vain vainoharhainen..* hän vakuuttaa itselleen palatessaan leiriin.

//Anteeksi jos jäi vähän lyhyeksi ja käytin preesensiä :D Koitan saada seuraavasta hiukan paremman!

Vastaus:

Oikein hieno aloitustarina! :)
Pystyin eläytymään tähän erittäin hyvin. Löysin ainoastaan muutaman pienen kirjoitusvirheen.

Saat 36kp!

~SadetassuYP

Nimi: Myyräpentu, Sumuklaani

01.03.2018 23:09
Sumuklaanin leirin ympärillä oleva suolammikko oli jäätynyt. Myyräpentu tuijotti, miten Rottapentu hiipi kyyryssä lumikokkaretta päin. Kun kolli oli tarpeeksi lähellä, hän loikkasi sen päälle. Kokkare alkoi liukua jäällä, mutta Rottapentu piti siitä kynsillään tiukasti kiinni. Vähitellen se hidasti vauhtiaan, kunnes pysähtyi kokonaan. Pentu irrotti kyntensä lumipaakusta, ja loikkasi alas jäälle. Rottapentu käveli ylväästi kaula kohotettuna Myyräpennun, Päästäispennun ja Hiiripennun luokse.
"Yrittäkäähän samaa", hän sanoi ivallinen katse silmissään.
"Näytti aika helpolta", Hiiripentu sanoi hiljaa. Päästäispentu ei sanonut mitään.
"Vai niin", Rottapentu murahti ivallisesti. "Näytä sitten minulle, että se oikeasti on helppoa", hän sanoi ja röyhisti rintaansa.
Hiiripentu mittaili katseellaan lumipaakkua. Hetkenpäästä pentu tassutti pehmein ja kevyin askelin jäälle. Hän pysähtyi lumikokkareen viereen. Myyräpentu oli kyyristynyt siskonsa viereen jännittyneenä. Päästäispentu ja Rottapentu olivat painautuneet Myyräpentua vasten hänen molemmille puolilleen. Pennut olivat muodostaneet puolikaaren siskonsa ympärille, ja tuijottivat pentua painostavasti.
*No, hyppää jo!* Myyräpentu oli vähällä jo sanoa ajatuksensa ääneen.
Silloin pentutarhasta pöllähti ulos harmaavalkoinen karvamytty, joka liukasteli jäällä heitä kohti.
"Mitä te leikitte?" Loistepentu kysyi.
"Emme me leiki mitään", Rottapentu murahti. "Harjoittelemme tulevaisuutta varten, ja nyt on Hiiripennun vuoro yllättää saalis."
"Kuulostaa kiinnostavalta. Voinko minä liittyä seuraan?" Loistepentu kysyi.
Rottapentu nyökkäsi tylsästi ja kääntyi Hiiripennun puoleen. Loistepentu painautui Päästäispentua vasten.
Hiiripentu jännitti lihaksensa, ja Myyräpentu vaistosi hänen jännittyneen tärinänsä. Silloin naaras loikkasi ilmaan kynnet ojossa, ja-
TUMPS! Hiiripentu oli loikannut lumikokkaretta päin, ja lyönyt siihen päänsä. Sitten pentu alkoi ulista ja valittaa pidellen tassujaan päätään vasten.
"Mitä täällä tapahtuu?!" Kultasiipi loikki jäällä pentujen luo, ja alkoi nuolla Hiiripentua tarmokkaasti.
"Leikkinne ovat aivan liian vaarallisia! Nyt palaatte pentutarhaan, ja heti!" emo huusi, tarttui Hiiripentua niskanahasta, ja lähti viemään pentuja pentutarhaan.

"Älä ole niin ankara heille. He ovat vasta pentuja", Vuokkohäntä sanoi huolestuneena.
"Emo! Olet pitänyt meitä täällä koko päivän, siitä asti kun Hiiripentu satutti itsensä!" Rottapentu valitti.
Myyräpentu pyöritteli kohmeista kiveä tassujensa alla.
"Niin! Emo, päästä meidät ulos täältä!" Päästäispentu vinkui.
Myyräpentu vain murisi hiljaa ja vieritti kiven sivuun. Emo oli tukkinut pentutarhan suuaukon ja mulkoili pentujaan. Silmistä paistoi huolestunut katse. Hiiripentu oli painautunut pentutarhan seinää vasten, ja nukkui kevyttä unta.
"On varmasti raskasta kun on neljä pentua ja tuossa iässä, mutta-" Vuokkohäntä aloitti, mutta Kultasiipi puhui hänen päälleen vakaalla äänellä: "Pennut satuttavat itsensä pahasti tuollaisissa leikeissä, ja minusta on parasta, että he oppivat hillitsemään energian käyttöään ja jättämään metsästykset sun muut leikit oppilasaikaan. Sinä voit kasvattaa oman pentusi miten haluat, mutta älä sekaannu tähän. Pennut ovat tämän päivän täällä ja se ei muutu."
Vuokkohäntä huokaisi, mutta nyökkäsi sitten kevyesti, myöntymisen merkiksi.

Myyräpentu nukkui emonsa turkkia vasten painautuneena. Hän uneksi saalistavansa hiiriä. Suuria, rotan kokoisia hiiriä.
"Herää!" joku tuuppi häntä suurella kyljellään. Myyräpentu yritti kääntää kylkeään ja jatkaa uniaan, mutta tuuppiminen vain jatkui. Vihdoin hän luovutti, ja antoi unen valua pois. Myyräpentu murahti ja raotti toista silmäänsä.
"Tule!" Rottapentu sihahti. Myyräpentu kömpi laiskasti jaloilleen. Hän seurasi katseellaan, miten Rottapentu herätti yksi toisensa jälkeen koko pentueen, mutta jätti Loistepennun ja kuningattaret nukkumaan.
"Katsokaa", Rottapentu murahti.
"Mitä?" Myyräpentu kysyi puoliunessa.
"Parantajat lähtevät vasta nyt!" Rottapentu sihahti.
"Mitä siitä?" Päästäispentu kysyi.
"Tulkaa nyt, niin lupaan, että koette jotain hienoa!"
Myyräpentu ei jaksanut ajatella, joten hän seurasi veljeään, ja muut tekivät samoin, vaikkakin hiukan epäilevät katseet silmissään. Rottapentu sai joskus tällaisia tempauksia, kun halusi näyttää sisarilleen jotain, josta oli innostunut. Kaipa se oli yölläkin normaalia.

"Miksi seuraamme parantajia?" Päästäispentu kysyi.
"En pidä tästä", Hiiripentu säesti.
"Jos olette pelkureita, voitte palata takaisin emon luo", Rottapentu sanoi totisen kuuloisena. Muut hiljenivät, ja jatkoivat matkaa. Pilviklaanin parantaja liittyi Sumuklaanin parantajan joukkoon, ja matka jatkui.
"Pidetään heihin välimatkaa", Rottapentu käski, ja jättäytyi vähän matkaa taaemmas. Myyräpentu tunsi tärisevänsä. Hän tiesi, että heidän pitäisi olla nukkumassa. Tämä ei ollut mikään leikki. Rottapennulla oli mielessään jotain... jotain muuta...
Myyräpentu ei vain halunnut olla pelkuri, ja hän oli muutenkin liian väsynyt väittääkseen vastaan. Todellinen pelko alkoi, kun he olivat astinkivien luona.
"Menemme tästä yli", Rottapentu sanoi, ja loikkasi ensimmäisen kiven päälle. Veli liukui kiven päällä, ja sai vihdoin tasapainonsa takaisin. Sitten hän loikkasi kohti seuraavaa kiveä. Loikka jäi liian lyhyeksi, mutta joki oli jäässä, joten Rottapentu laskeutui jäälle, ja kiipesi siitä seuraavalle kivelle. Päästäispentu seurasi Rottapentua, ja loikkasi tämän perässä ensimmäiselle kivelle. Rottapentu loikkasi viimeiselle kivelle ja Päästäispentu yritti loikata toiselle, mutta tupsahti jäälle, kuten Rottapentu hetkeä aiemmin. Jää rasahti huolestuttavasti, ja Päästäispennun mentyä siihen jäi jäljet. Päästäispentu ja Rottapentu olivat turvallisesti toisella puolella.
"Tulkaa jo!" Rottapentu hoputti silmät innosta kiiltäen. Myyräpennun koko vartalo tärisi, kun hän loikkasi ensimmäiselle kivelle. Toisen kiven kohdalla välimatka oli liian suuri, ja hänelle kävi kuten edellisille pentuetovereilleen. Jäljet jäässä kasvoivat siltä kohtaa huolestuttavasti. Myyräpentu viimeisteli matkansa loikkaamalla joen toiselle puolelle. Hän huokaisi syvään, ja istahti muiden viereen. Hiiripentu tuijotti heitä epäuskoisena.
"Ei sinulla ole mitään pelättävää!" Rottapentu murahti. "Jos liukastut pois kivien päältä, niin laskeudut jäälle! Joki on jäässä, ei se niin vain räsähdä rikki."
Sanat antoivat Hiiripennulle itsevarmuutta. Hän loikkasi kevyesti ensimmäiselle kivelle, ja valmistautui seuraavaan loikkaan. Silloin Myyräpentu tajusi jotain. Hiiripentukaan ei voisi onnistua loikkaamaan niin pitkän matkan päässä olevalle seuraavalle kivelle. Vain soturi voisi, ja he kaikki kolme olivat yrittäessään pudonneet samaan kohtaan jäälle. Se ei enää kestäisi yhdenkään kissan painoa.
"Ei!" Myyräpentu huusi, mutta Hiiripentu loikkasi jäälle.
"Mitä ei?" Pentu kysyi hämmentyneenä. Silloin jää naaraan alla risahti rikki. Aallot tarttuivat Hiiripennun turkkiin ja yrittivät kiskoa hänet mukanaan. Pentu oli tarrannut tassuillaan jään rosoisesta reunasta, joka haavoitti pennun tassua. Verta norui haavasta, ja se tahri pennun tassun. Rottapentu säntäsi jäälle, ja tarttui siskonsa niskanahasta kiinni. Myyräpentu syöksyi apuun, ja alkoi epätoivoisena kiskoa pentua ylös. Päästäispentu juoksi heitä kohti, ja tarrasi Hiiripennun selästä. He kaikki kiskaisivat yhtä aikaa, ja saivat pennun etuosan jäälle. Aallot yrittivät tarttua Hiiripennun häntään, mutta Myyräpentu tuuppasi häntä takaapäin, niin että hänen koko kehonsa mätkähti jäälle. Hiiripentu huohotti märkänä myttynä jäällä. Tassusta norui yhä verta. Parantajat olivat jo menneet.
"Nuole haavaa", Rottapentu käski, ja Hiiripentu nuoli. Hetken päästä veren vuoto lakkasi. Hiiripentu tärisi. Myyräpentu raahasi hänet lumelle.
"Meidän täytyy jatkaa", Rottapentu sihahti, ja Myyräpentu asettui Hiiripennun kylkeä vasten.
"Voin kyllä kävellä itsekkin", Hiiripentu kähisi, ja Myyräpentu astui sivummalle. Rottapentu nuuski koko ajan, ja vilkuili vähän väliä eri suuntiin.
"He ovat menneet tästä", Rottapentu sanoi nuuskien pyöreitä käpälän jälkiä.
"Kerro nyt! Miksi seuraamme parantajien reittiä?" Päästäispentu kysyi.
"Hyvä on. Onko emo kertonut teille, miksi parantajat tulevat aina tänne?" Rottapentu kysyi.
*En tosiaankaan ole edes mietinyt koko asiaa...*
"Ei", Päästäispentu vastasi. "Hän ei ole edes kertonut miten päällikkö saa yhdeksän henkeään."
"Minäpäs tiedän sen, ja haluan kokea sen. Nähdä sen omin silmin, ja näyttää teille!" Rottapentu sanoi juhlallisesti.
"Mutta onko se vaivan arvoista?" Päästäispentu kysyi.
"Hiiripentuhan melkein kuoli."
Rottapentu vain murahti vastaukseksi. Vuokkoklaanin leiriä ylittäessään Myyräpentu kuuli äkkiä korvia raastavan rääkäisyn. Taivaalta syöksyi heitä kohti suuri lintu kynnet ojossa. Se rääkäisi uudestaan, ja tähtäsi kohti puolustus kyvytöntä Hiiripentua.
"Juoskaa!" Rottapentu huusi. Myyräpennun korvissa kohisi veri, ja luita kalvoi kauhu. Hiiripentu meinasi jäädä jälkeen. Päästäispentu säntäsi kömpelön ja hitaan Myyräpennun ohi ja saavutti Rottapennun tahdin. Hiiripentu huohotti ja yritti saada muut kiinni. Silloin Rottapentu kääntyi ympäri, ja juoksi Myyräpennun taakse. Myyräpentu vilkaisi taakseen. Rottapentu tönäisi Hiiripennun suuren kiven lohkareen alle piiloon ja pinkoi yrittäen saavuttaa vanhan tahdin. Myyräpennun sydän hyppi rinnassa. Kotka kaarsi kynnet ojossa kohti Rottapentua.
*Hyvästi, Rottapentu. Tulemme aina muistamaan sinut rohkeana uhrauksestasi...* Myyräpentu puristi silmänsä kiinni. Tähtiluolaan oli matkaa enää parin ketun mitan verran, mutta se tuntui kestävän ikuisuuden. Myyräpennun oli pakko vilkaista taakseen, ja silloin hän huomasi, että kotkan kynnet haroivat tyhjää. Rottapentu oli syöksähtänyt tuuheaan pensaaseen.
*Kuin tähtiklaanin soturit turvaisivat tiemme!*
Silloin kotka syöksyi Päästäispentua kohti. Päästäispentu oli enää yhden ketunmitan päässä Tähtiluolasta. Kotka kaarsi kollia kohti, mutta juuri silloin hän pujahti luolaan. Myyräpentu huokaisi helpottuneena, mutta huomasikin kotkan ottaneen hänet itse silmäteräkseen. Tähtiluola oli ketunmitan päässä. Myyräpentu sulki silmänsä. Hetken ajan hän kuuli vain kotkan siipien lyövän tyhjää, sitten ääni vaimeni. Maa hänen tassujensa alla oli muuttunut kovaksi. Kivet painuivat polkuanturoihin. Myyräpentu avasi silmänsä. Hän oli Tähtiluolassa, ja kotka kaarsi korkealla taivaalla. Päästäispentu oli hänen vierellään. Parantajien kehot loivat luolaan lämpöä. Parantajat näyttivät siltä, kuin heistä olisivat jäljellä pelkät kuoret, ja muu ruumis olisi poistunut kehosta. Hengitys oli tasaista ja pehmeeää. Luolassa oli muuten pimeää, mutta suuaukosta heijastui kuun valoa, joka sai puron hohtamaan. Myyräpentu tunnisti vain Viimalehden. Muut parantajat olivat vieraista klaaneista.
"Miksi he ovat tulleet tänne nukkumaan yhdessä?"
Silloin Rottapentu ja Hiiripentu syöksähtivät sisälle. Hiiripentu oli yhä märkä, ja hänen turkistaan valui pitkiä vesinoroja. Hiiripentu astui vahingossa oksan päälle. Myyräpentu hätkähti oksan räsähtäessä poikki. Silloin Viimalehti hätkähti hereille. Myyräpennun tassut olivat juuttuneet maahan. Hän ei ehtisi piiloon. Rottapentu vilahti kiven taakse.
"Mitä ihmettä te teette täällä!?" Viimalehti sihahti, mutta ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan alkoi tuuppia pentuja eteenpäin, pois luolasta.

"Vien teidät, leiriin. Olen varma, että huolestunut emonne hoitaa rangaistuksen. Saatte selittää hänelle koko jutun", Viimalehti sanoi ja auttoi väsyneen Hiiripennun selkäänsä. Hän tarttui Myyräpentua niskanahasta, ja tuuppi Päästäispentua eteenpäin.
"Mutta, entä Rottapentu!" Myyräpentu parkaisi.
Viimalehti kumartui, ja pudotti Myyräpennun maahan.
"Niin. Rottapentu oli kiltinpi kuin te, ja jäi leiriin. Sinun vuorosi kävellä", Viimalehti murahti, ja nosti Päästäispennun suuhunsa.
"Mutta Rottapentu jäi sinne!"
"Hys nyt. Eikä sanaakaan Rottapennusta!" Viimalehti sihahti.

"Missä Rottapentu on?" Kultasiipi rääkäisi.
"Eikö hän olekkaan täällä?" Viimalehti kysyi.
"Ei!" Kultasiipi vaikersi.
"Menen heti takaisin katsomaan!" Viimalehti huudahti, ja säntäsi matkaan.
Viimalehden mentyä Kultasiipi mulkoili heitä kolmea äärimmäisen tiukalla katseellaan...

//Tässä nyt ylläpitäjän ja sivuston eka tarina :3

Liljatassu: jos jokin tarinassa ei miellytä, niin vaihda Rotan tarinassa. Ja en mielellään arvio omaa tarinaa, joten arvioi tämä kunhan kerron kp:n laskemistavan.

©2019 Tähtipuro - suntuubi.com